Aivan ihanat 2v synttärit

Jo kaksi kuuakautta ennen Nerin synttäreitä, silmissäni loisti kuva 1v pätkis kakusta jonka sisältä jäi uupumaan kerma vaahto ja jonka pohjat oli k kaupan pirkka kamaa. Päässäni soi se mummon lause " miks et ite tee kun oothan sä koulujakin käyny" kun kysyin häntä tekemään kakun Nerin ristiäisiin. Budjetti oli rajallinen joten suunnittelu lähti liikkeelle siitä että miten mulla jäis enemmän kalja rahaa vauva vapaille ja miten ihmeessä saan synttärilahjan, uudet kuravaatteet ja hiusvärin ostettua. Onneksi tähänkin oli ratkaisu, älypuhelin käteen ja äitylit tulille! Vinkkejä tuli rajallisesti koska eiväthän äitylit tiedä mitään halpojen juhlien järjestämisestä. Sain kuitenkin muutaman loisto vinkin. Nerin synttäri viikonloppu koitti ja perjantaina puhelimeni piippaa kerran innokkaasti! " ei vittu oon vissii kipee..." lukee viestissä jonka yhtä innokkaasti avasin. Peli oli selvä! Olen taistelutantereella yksin ilman Nerin isän apua. Tässä kohtaa en vaipunut synkkyyteen vaan oivalsin että on olemassa ratkaisuja. Siskoni tuli lauantaina noin klo 13. Kampasin tukan ja riensimme esittelemään uusimmat mustapääni ja muut valkomöhnä näppylät kuumalle kaupan sedälle. Olin valmistautunut kauppa reissuun ja ottanut ihan ostoslapun mukaan. Koko ajan pelasin peliäni varmasti ja taktisesti, en antanut minkään mennä pieleen. Riensin katselemaan kakkukuva valikoimaa innoissani ja kiljuin hyllyjen välissä riemusta kun löysinkin pikkumyy kuvan ja viellä lapulla -30%. Hälytyskellono eivät soineet vaan juhlin alennusta kuin lottovoittoa. Olin yhtä hymyä kun ajattelin kuinka nappaan pikkumyy kakusta kuvan ja postaan sen instaan. Ah täydellinen kauppareissu ja täydelliset synttärit. (Vitut isieistä). Kolme kassillista ruokaa ja kauppalasku 80e(sisältää hermo röökit). Kotiin saavuttuani aloin leipoa itsevarmana elämäni ekaa juuhtokakkua (korjaan minttusuklaa juustokakkua!) ja täytekakkuun pohjia. Yllätyin kun totesin molempien onnistuvan ihan ok. Olin imuroinut lauantaina kämpän kolme kertaa ja pessyt sohvan päälliset. Oli aika rentoutua. Sunnuntaina herättiin klo 7, join rauhassa muutaman kupin sitä ihanan virkistävää mustaa kahvia ja rupesin hommiin! Kolmioleivät ja kinkkurullahässäkät tehty. Kävelin

röökille ja eteisen vaunuissa vielä pilkisti pikkumyy kakku kuva eilisen jäliltä, tervehdin sitä hymylläni enkä malttanut odottaa kakku koitosta. Kaikki oli mennyt niin nappiin ja oon aikataulussakin (hypetin). Aloin repimään sitä (mikälie paskapaperi siinä vohvelin takana) juttua irti ja näin kuinka unelmani mureni käsiini. Pikkumyy oli noin tuhannessa eri osassa... vitut ajattelin ja hajotin pikkumyyn 10 000 osaan. Tungin ihanan pirtsakan väristä keltaista kermaa pursotin pussiin ja ajattelin luovuudellani korjata tilanteen. Pursotin pussi lensi melkein seinään ja pian löysin itseni soittamassa äitille itku puhelua. "Synttärit on peruttu ei tuu vittu mitään ahistaa ja kaikki on pilalla" totesin sille näin naiselliseen sävyyn. Äiti hoksasi tilanteen, jos hän ei olisi heti täällä saisin hermoromahduksen, ottaisin Nerin kainaloon, menisimme varastoon kera kolmioleipien emmekä avaisi vieraille ovia. Äiti saapui salama-saabillaa ja toi mulle lisää kermaa. Kakku sai kohtalokseen 7-8minuutin koristelun mutta oli se parempi ku pätkis kakku! Se oli pää asia. Puhelin piippaa ja tottakai ensimmäiset vieraat kyselevät haittaako jos tulevat etuajassa. Totta helvetissä haittaa! (Jos baarin ovessa lukee: auki 9-24 niin ei se silloin aukea 8:40..) spurtti vaihe päällä. Vartti aikaa puhaltaa kaksi ilmapalloa koristeeksi kattoon, pukea ja meikata. Sama dilemma ku viime symttäreillä, ripsaria vaan toisessa silmässä kun vieraat jo nakuttavat ovea. Tekopirteät hihitykset ja hehkutukset ihanasta päivästä ja seuraavalla sekunnilla hiippailua takavasemmalle laittamaan paitaa oikeinpäin päälle. P.s vaari kehu kakkujani!

varoitus negatiivisesta äänen sävystä

Herätyskello soi 4:30, painoin torkkua, painoin uudestaan torkkua, painoin vielä kolmannen kerran torkkua ja viimein painoin herätyksen kokonaan pois.. Ei koulua tänään, sisälläni huusi pieni ääni joka vaati lepoa enemmän. Pieni ääni voimistui, se huusi oikeuksiensa perään, se ulisi ja yritti korottaa ääntään kunnes rauhottui ja sain nukuttua puoltoista tuntia pidempään koska läppäsin herätyskellon pois. Stressaava persoonani nousi ylös sängystä kanssani... päässä soi pitkä lista asioista jotka voisin tänään suorittaa kun en vaivautunut menemään kouluun. Saunalla odottaa vaatekaapillinen puhtaita pyykkejä.. en tiedä ketä ne siellä odottaa? Minua? Nerin huone on edelleen epäjärjestyksessä.. uudet lelut eivät enään mahdu lelulaatikoihin ja Nerin vaatteet tursuavat lipastosta. Kävin mielessäni listan asioista. Se sinna joka läppäsi herätyskellon pois huutaa taas oikeuksiaan, se huutaa "mä en jaksa enkä halua" se riehuu sisälläni.Tässäkohtaa kun on kaksi kuppia juotu kahvia, astuu parrasvaloon positiivisuuden super äiti sintsu! Tämä persoona juttelee rauhallisella äänellä näille muille kuinka voisimme tehdä muutamat koti askareet, kuinka voisimme mennä sen jälkeen pihalle nauttimaan aamu auringosta ja viellä kerran, kuinka helvetin hyvä ja positiivinen olo tulee kun saa jotain aikaseksi! En tiedä viellä kuka näistä kolmedta ihanasta persoonastani voittaa tämän matsin! P.s toivon sen olevan positiivisuuden super äiti

surkeitten sattumusten sarja ja huono äiti?

Kaikki äidit varmasti haluavat lapselleen vain parasta ja luokittelen itseni siihen ryhmään. Jokapäivä mietin että riittääkö panokseni ja olenko tarpeeksi hyvä! Tiedän olevani tarpeeksi hyvä mutta sosiaalinen media luo paineita.. siellä esitellään kultamurujen uusia haalareita, ja aivan ihania lastenhuoneita! Siispä päätin että minunkin kullanmuru saa huoneen joka on just eikä melkein. Säästin rahaa ja sain kun sainkin rahat kasaan joilla saisin kaiken mitä suunnittelin mutta en kuitenkaan.... Telkkari sanoi itsensä eläkkeelle... eikä auttanut muu kuin mennä ostamaan säästö rahoilla uusi telkkari.. Itkin ja tunsin olevani paska äiti kun en saakkaan laitettua Nerin huonetta synttäreille valmiiksi vaan ikean reissu siirtyy.. taas pitää säästää jokunen kuukausi.. opiskelia tuista. En tietenkään ole paska äiti... ei lapsen onnellisuus rakennu siitä että hänellä on huoneessa matto joka näyttää hyvältä verhojenkanssa eikä lapseni ole yhtään sen ilosempi 100e haalarissa kuin 50e haalarissa ja tieto itselleni siitä että teen parhaani saa minut onnelliseksi.Eikö sanonta ole " ei hyvää ilman pahaa"? Ressasin lounas harjoittelun näyttöä valtavasti koska tulin kipeeksi.. taas aivan jäätä flunssa. Ja jouduin olemaan kaksi näyttötutkinto päivää pois, onnekseni mulla on niin ihana pomo joka sanoi että olen kyllä nätttänyt hänelle osaamiseni. Näytöstä sain siis k3 😊 Takaisin siis koulunpenkille....huoh, koulun käynti sujuu aikalailla hammastapurren ja motivaatio siellä on kadoksissa mutta tieto siitä että pääsen takasin samaa harjottelupaikkaan 25.4, auttaa jaksamaan 😊. Sain viimein aikaseksi ostaa paremmat kulkupelit Nerille!

odotuksia

Tää viikko on ollu kaikin puolin mahtava. Duunissa on ollu sopivasti vipinää ja jännityksellä meen uusiin tiloihin maanantaina! Inksan lounas kahvila avaa siis ovensa ykköstorin vieressä. Keskiviikkona pääsin osallistumaan parhaan ystäväni, ylläri vauva kutsuihin 💜 Tämä ystäväni Roosa oli kyllä ne ansainnutkin! Juoksin pitkin kouvolan kauppoja etsien lasten kuplivaa ja vihdoin löysinkin 😊 Juhlissa oli hyvät ruuat ja lopuksi kaikki kirjoittivat Roosalle muistoksi vihkoon terveisiä. Ja oma vauva kuume senkuin yltyi! Maanantaina kylässä kävi siskoni elikkä "tätsät". Voi sitä Nerin riemun määrää kun pääsi näyttämään tätsille kaikki uudet temput. Suru tuli puseroon kun tätsät joutuivat lähtemään kotiin, Neri olis jaksanu riekkua vaikka koko yön! Jesse tuli taas perjantaina ja vihdoin minun joulu koitti kun sain joululahjani Jesseltä! Uusi kaukosäädin televisioon josta Neri oli vanhan hajottanut atomeiksi! Ihan paras lahja 😊! Ite en olis saanu aikaseksi hommaa uutta. Lauantaina lähdettiinki Nerinkanssa kausalaan ukille! Vietettiin siellä koko päivä 😊 Sari antoi Nerille oman säästöposssun ja laittoi sinnne viikko rahan. Meillä kyllä kotona on jo säästöpossu mutta siihen säästetään erillaisiin hankintoihin, tällä hetkellä ikea reissua varten 😊 siitä lisää myöhemmin. Töissä on sen verran vilskettä ja kotityöt painaa välillä päälle mutta yritän kirjoittaa tänne muutakin kuin kuulumisia 😊 ää

Tauko

Arki on rutiininomaista, miten siihen sais muka mahutettua blogin kirjottamista? Talvi on ollu taas pitkä ja vaikuttaa enemmän syksyltä.. kaikki energia menee siihen että selviää kesään asti. Niinkuin huomaatte minäkin olen herännyt horroksestani ja päässyt blogin ääreen. Liikaa asioista on tapahtunut mutta itselleni ei juuri mitään. Kavereille ei juuri kerrottavaa löydy kahvipöydässä joten annan mieluusti muille suunvuoron. Kolmen viikon päästä on puolet koulusta käyty, tätä ajatusta pyörittäen päässä jaksan lykkiä rattaita umpihangessa 1.5km, hoitopaikalle. Ylämäenkohdalla puuskutan ja tunnen kuinka paita liimautuu ihooni.. mutta joka ylämäen jälkeen olen lähenpänä tavoitteitani. Olen oppinut että kaikesta pitää maksaa tietty hinta jos jotain haluaa. Ystäväni soittavat toisilleen klo 20:00 ja sopivat viellä ilta tapaamisia kun taas minä olen pukeutunut yöpaitaan ja kikattelen tyytyväisyyttäni kahden täkin alla, patterit ovat loppu ja täytyy pelata varman päälle että ehdin niitä ladata. Klo12:00 Neri herää ekan kerran, klo 00:45 taas kuuluu meteliä.. 03:10 raotan silmiäni ja painan ne tiukasti takaisin kiinni, en nouse mutta nousen kuitenkin. Klo 04:30 soi herätyskello, hiivin hiljempaa kuin tiikerit ja keitän aamukahvia. Ennen kahvinkeittoa heitän aamurukouksen "anna minun juoda kahvit rauhassa". Viikossa on noin kaksi aamua kun joku kuulee rukoukseni ja Neri ei herää. Kolme viikkoa työharjottelua maailman parhaimmassa paikassa, säätiedotus lupaa tulevalle viikolle pelkkää lunta ja sisko lupasi tulla maanantaina kylään. Mutta kaikesta huolimatta kohta olen puolessavälissä tavoitettani ja ylpeä itsestäni!