Tauko

Arki on rutiininomaista, miten siihen sais muka mahutettua blogin kirjottamista? Talvi on ollu taas pitkä ja vaikuttaa enemmän syksyltä.. kaikki energia menee siihen että selviää kesään asti. Niinkuin huomaatte minäkin olen herännyt horroksestani ja päässyt blogin ääreen. Liikaa asioista on tapahtunut mutta itselleni ei juuri mitään. Kavereille ei juuri kerrottavaa löydy kahvipöydässä joten annan mieluusti muille suunvuoron. Kolmen viikon päästä on puolet koulusta käyty, tätä ajatusta pyörittäen päässä jaksan lykkiä rattaita umpihangessa 1.5km, hoitopaikalle. Ylämäenkohdalla puuskutan ja tunnen kuinka paita liimautuu ihooni.. mutta joka ylämäen jälkeen olen lähenpänä tavoitteitani. Olen oppinut että kaikesta pitää maksaa tietty hinta jos jotain haluaa. Ystäväni soittavat toisilleen klo 20:00 ja sopivat viellä ilta tapaamisia kun taas minä olen pukeutunut yöpaitaan ja kikattelen tyytyväisyyttäni kahden täkin alla, patterit ovat loppu ja täytyy pelata varman päälle että ehdin niitä ladata. Klo12:00 Neri herää ekan kerran, klo 00:45 taas kuuluu meteliä.. 03:10 raotan silmiäni ja painan ne tiukasti takaisin kiinni, en nouse mutta nousen kuitenkin. Klo 04:30 soi herätyskello, hiivin hiljempaa kuin tiikerit ja keitän aamukahvia. Ennen kahvinkeittoa heitän aamurukouksen "anna minun juoda kahvit rauhassa". Viikossa on noin kaksi aamua kun joku kuulee rukoukseni ja Neri ei herää. Kolme viikkoa työharjottelua maailman parhaimmassa paikassa, säätiedotus lupaa tulevalle viikolle pelkkää lunta ja sisko lupasi tulla maanantaina kylään. Mutta kaikesta huolimatta kohta olen puolessavälissä tavoitettani ja ylpeä itsestäni!