surkeitten sattumusten sarja ja huono äiti?

Kaikki äidit varmasti haluavat lapselleen vain parasta ja luokittelen itseni siihen ryhmään. Jokapäivä mietin että riittääkö panokseni ja olenko tarpeeksi hyvä! Tiedän olevani tarpeeksi hyvä mutta sosiaalinen media luo paineita.. siellä esitellään kultamurujen uusia haalareita, ja aivan ihania lastenhuoneita! Siispä päätin että minunkin kullanmuru saa huoneen joka on just eikä melkein. Säästin rahaa ja sain kun sainkin rahat kasaan joilla saisin kaiken mitä suunnittelin mutta en kuitenkaan.... Telkkari sanoi itsensä eläkkeelle... eikä auttanut muu kuin mennä ostamaan säästö rahoilla uusi telkkari.. Itkin ja tunsin olevani paska äiti kun en saakkaan laitettua Nerin huonetta synttäreille valmiiksi vaan ikean reissu siirtyy.. taas pitää säästää jokunen kuukausi.. opiskelia tuista. En tietenkään ole paska äiti... ei lapsen onnellisuus rakennu siitä että hänellä on huoneessa matto joka näyttää hyvältä verhojenkanssa eikä lapseni ole yhtään sen ilosempi 100e haalarissa kuin 50e haalarissa ja tieto itselleni siitä että teen parhaani saa minut onnelliseksi.Eikö sanonta ole " ei hyvää ilman pahaa"? Ressasin lounas harjoittelun näyttöä valtavasti koska tulin kipeeksi.. taas aivan jäätä flunssa. Ja jouduin olemaan kaksi näyttötutkinto päivää pois, onnekseni mulla on niin ihana pomo joka sanoi että olen kyllä nätttänyt hänelle osaamiseni. Näytöstä sain siis k3 😊 Takaisin siis koulunpenkille....huoh, koulun käynti sujuu aikalailla hammastapurren ja motivaatio siellä on kadoksissa mutta tieto siitä että pääsen takasin samaa harjottelupaikkaan 25.4, auttaa jaksamaan 😊. Sain viimein aikaseksi ostaa paremmat kulkupelit Nerille!