Aivan ihanat 2v synttärit

Jo kaksi kuuakautta ennen Nerin synttäreitä, silmissäni loisti kuva 1v pätkis kakusta jonka sisältä jäi uupumaan kerma vaahto ja jonka pohjat oli k kaupan pirkka kamaa. Päässäni soi se mummon lause " miks et ite tee kun oothan sä koulujakin käyny" kun kysyin häntä tekemään kakun Nerin ristiäisiin. Budjetti oli rajallinen joten suunnittelu lähti liikkeelle siitä että miten mulla jäis enemmän kalja rahaa vauva vapaille ja miten ihmeessä saan synttärilahjan, uudet kuravaatteet ja hiusvärin ostettua. Onneksi tähänkin oli ratkaisu, älypuhelin käteen ja äitylit tulille! Vinkkejä tuli rajallisesti koska eiväthän äitylit tiedä mitään halpojen juhlien järjestämisestä. Sain kuitenkin muutaman loisto vinkin. Nerin synttäri viikonloppu koitti ja perjantaina puhelimeni piippaa kerran innokkaasti! " ei vittu oon vissii kipee..." lukee viestissä jonka yhtä innokkaasti avasin. Peli oli selvä! Olen taistelutantereella yksin ilman Nerin isän apua. Tässä kohtaa en vaipunut synkkyyteen vaan oivalsin että on olemassa ratkaisuja. Siskoni tuli lauantaina noin klo 13. Kampasin tukan ja riensimme esittelemään uusimmat mustapääni ja muut valkomöhnä näppylät kuumalle kaupan sedälle. Olin valmistautunut kauppa reissuun ja ottanut ihan ostoslapun mukaan. Koko ajan pelasin peliäni varmasti ja taktisesti, en antanut minkään mennä pieleen. Riensin katselemaan kakkukuva valikoimaa innoissani ja kiljuin hyllyjen välissä riemusta kun löysinkin pikkumyy kuvan ja viellä lapulla -30%. Hälytyskellono eivät soineet vaan juhlin alennusta kuin lottovoittoa. Olin yhtä hymyä kun ajattelin kuinka nappaan pikkumyy kakusta kuvan ja postaan sen instaan. Ah täydellinen kauppareissu ja täydelliset synttärit. (Vitut isieistä). Kolme kassillista ruokaa ja kauppalasku 80e(sisältää hermo röökit). Kotiin saavuttuani aloin leipoa itsevarmana elämäni ekaa juuhtokakkua (korjaan minttusuklaa juustokakkua!) ja täytekakkuun pohjia. Yllätyin kun totesin molempien onnistuvan ihan ok. Olin imuroinut lauantaina kämpän kolme kertaa ja pessyt sohvan päälliset. Oli aika rentoutua. Sunnuntaina herättiin klo 7, join rauhassa muutaman kupin sitä ihanan virkistävää mustaa kahvia ja rupesin hommiin! Kolmioleivät ja kinkkurullahässäkät tehty. Kävelin

röökille ja eteisen vaunuissa vielä pilkisti pikkumyy kakku kuva eilisen jäliltä, tervehdin sitä hymylläni enkä malttanut odottaa kakku koitosta. Kaikki oli mennyt niin nappiin ja oon aikataulussakin (hypetin). Aloin repimään sitä (mikälie paskapaperi siinä vohvelin takana) juttua irti ja näin kuinka unelmani mureni käsiini. Pikkumyy oli noin tuhannessa eri osassa... vitut ajattelin ja hajotin pikkumyyn 10 000 osaan. Tungin ihanan pirtsakan väristä keltaista kermaa pursotin pussiin ja ajattelin luovuudellani korjata tilanteen. Pursotin pussi lensi melkein seinään ja pian löysin itseni soittamassa äitille itku puhelua. "Synttärit on peruttu ei tuu vittu mitään ahistaa ja kaikki on pilalla" totesin sille näin naiselliseen sävyyn. Äiti hoksasi tilanteen, jos hän ei olisi heti täällä saisin hermoromahduksen, ottaisin Nerin kainaloon, menisimme varastoon kera kolmioleipien emmekä avaisi vieraille ovia. Äiti saapui salama-saabillaa ja toi mulle lisää kermaa. Kakku sai kohtalokseen 7-8minuutin koristelun mutta oli se parempi ku pätkis kakku! Se oli pää asia. Puhelin piippaa ja tottakai ensimmäiset vieraat kyselevät haittaako jos tulevat etuajassa. Totta helvetissä haittaa! (Jos baarin ovessa lukee: auki 9-24 niin ei se silloin aukea 8:40..) spurtti vaihe päällä. Vartti aikaa puhaltaa kaksi ilmapalloa koristeeksi kattoon, pukea ja meikata. Sama dilemma ku viime symttäreillä, ripsaria vaan toisessa silmässä kun vieraat jo nakuttavat ovea. Tekopirteät hihitykset ja hehkutukset ihanasta päivästä ja seuraavalla sekunnilla hiippailua takavasemmalle laittamaan paitaa oikeinpäin päälle. P.s vaari kehu kakkujani!